Pohjoisen Perintö -artikkelisarja: Perinne ja muisti – kulttuuriperinnön monitahoisuus

Kulttuuriperinnöstä puhutaan monessa yhteydessä, ja se on Porisevat porstuat ja pohjoiset kulttuurimaisemat -hankkeessakin keskiössä. Mutta mitä kulttuuriperintö oikeastaan tarkoittaa ja mitä se pitää sisällään?

Aineellista ja aineetonta

Yksinkertaisuudessaan kulttuuriperintö on aiemmilta sukupolvilta perittyjä aineellisia ja aineettomia asioita, jotka heijastavat tietyn yhteisön tai ryhmän arvoja, perinteitä ja tietoja. Aineellista kulttuuriperintöä ovat esimerkiksi rakennukset, esineet, paikat ja monumentit, joilla on sosiaalisia, historiallisia ja symbolisia merkityksiä. Aineettomalla kulttuuriperinnöllä taas tarkoitetaan perinnetietoja ja –taitoja, kuten muistitietoa, paikallista tuntemusta, maailmankuvaa ja käsityö- ja rakennustaitoja.

Kulttuuriperintö on alati muuttuva prosessi, jonka aikana ihmiset tietoisesti välittävät tietoa eteenpäin ja myös tietoisesti jättävät joitakin asioita kulttuuriperinnön ulkopuolelle. Kulttuuriperintö on muistamista ja unohtamista, ja siihen liitetään eri aikoina erilaisia arvoja ja merkityksiä. Tätä prosessia voidaan tutkia muun muassa muistitietotutkimuksen avulla. Muistitiedolla tarkoitetaan tietoa, joka tuo esiin kertojan eli muistelijan omat näkökulmat ja kokemukset menneisyyden tapahtumiin tai paikkoihin. Muistitietoa voidaan kerätä esimerkiksi haastattelemalla tai kirjallisilla muistitietokeruilla.

Muistelua Saarivaaran poroaidalla elokuussa 2024. Kuva: Kim Saarenpää.

Kulttuuriperintö voi olla myös kiistanalaista ja aiheuttaa yhteisössä negatiivisia mielikuvia. Tällaista kulttuuriperintöä voi olla esimerkiksi sotien tapahtumat ja jäljet, jotka vaikuttavat yhteisön kulttuuriin ja elämään. Myös vaikea kulttuuriperintö ja siihen liittyvät muistot ja kokemukset tulee tunnustaa. Kulttuuriperintöön liittyvistä negatiivisista asioista puhuminen ja jakaminen voi myös olla kertojille parantava kokemus.

Koska kulttuuriperintö ei ole vain materiaa, vaan se kantaa erilaisia merkityksiä ja on osa yhteisön identiteettiä, on sen tuhoaminen tehokas poliittinen ja ideologinen ase. Lapissa kulttuuriperintö koki mittavat tuhot Lapin sodan aikana. Tällä hetkellä kulttuuriperinnön tuhoaminen on osa sodankäyntiä Ukrainan sodassa. Tänä vuonna 70 vuotta täyttävä Unescon Haagin yleissopimus kulttuuriomaisuuden suojelemisesta aseellisissa selkkauksissa on siis harmillisesti ajankohtainen nykyajassamme

Kulttuuri muokkaa maisemaa ja ympäristöä

Kulttuurin käytännöt, tavat ja harjoittamat elinkeinot osaltaan muokkaavat ympäristöämme ja maisemaa. Tällaisia paikkoja, joissa ihmisen toiminta on vuorovaikutuksessa luonnon kanssa, kutsutaan kulttuurimaisemiksi. Etenkin maaseudun maisemat peltoineen mielletään kulttuurimaisemiksi, mutta niitä ovat myös kaupunki- ja kylämaisemat sekä jääkauden jäljet. Kulttuurimaisemat, rakennukset, arkeologinen perintö ja niiden vuorovaikutus luonnon kanssa muodostavat kulttuuriympäristön. Osa kulttuuriympäristöistä on saanut statuksen valtakunnallisesti merkittävinä rakennettuina kulttuuriympäristöinä (RKY). Statuksen edellytyksenä on, että kohde edustaa maamme rakennetun ympäristön historiaa ja kehitystä. Lapissa sijaitsevia RKY-kohteita on 124, joihin lukeutuu muun muassa seitapaikkoja, poroerotuspaikkoja ja -aitoja, kyliä, tieosuuksia sekä sodan tuhoilta säästyneitä ja jälleenrakennusaikaa edustavia kohteita.

Miksi kulttuuriperintö on tärkeää?

Kulttuuriperinnön tallentaminen on tärkeää etenkin pienten yhteisöjen kannalta, jotta kulttuurien erityispiirteet ja kulttuurinen monipuolisuus säilyisivät globalisaation aikana. Kulttuuriperinnön vaaliminen ja siirtäminen seuraaville sukupolville on myös osa sosiaalista ja kulttuurillista kestävää kehitystä.

Kulttuuriperinnön merkitys on laajasti tunnustettua ja niin aineellista kuin aineetontakin kulttuuriperintöä suojelemaan on luotu erilaisia sopimuksia. Yksi näistä on Unescon yleissopimus aineettoman kulttuuriperinnön suojelusta (2003), jossa on mukana 182 valtiota Suomi mukaan luettuna. Sopimuksessa tunnustetaan aineettoman kulttuuriperinnön merkitys ja sidos ihmisoikeuksiin ja kestävään kehitykseen, sekä todetaan, että aineeton kulttuuriperintö on korvaamattomassa roolissa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa, kunnioituksessa ja moninaisuudessa.

Maailmanperintö Lapissa

Suomella on Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa neljä kohdetta, joista yksi on vuonna 2020 hyväksytty saunomisperinne. Unescon luettelon lisäksi on olemassa kansallinen Elävän perinnön luettelo, jossa mainitaan esimerkiksi Tornionjokilaakson koskikalastuskulttuuri, jota valmistellaan nyt myös Ruotsin ja Suomen yhteiseksi kohteeksi Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Maailmanperintöluetteloon kuuluvia kohteita Lapissa ovat Struven ketjuun kuuluvat Alatornion kirkko, Aavasaksan piste Ylitorniossa ja Stuorrahanoaivin piste Enontekiöllä. Struven ketju on mittausketju, jolla selvitettiin maapallon kokoa ja muotoa 1800-luvulla.

Kulttuuriperintö POPO:ssa

Hankkeessa kulttuuriperintö ilmenee etenkin rakennusten ja rakennusperinteiden sekä kulttuurimaisemien tarkastelun muodossa. Tavoitteenamme on tarkastella ja kehittää Lapissa yhteisöille merkityksellisiä rakennuksia ja rakennelmia sekä edistää niiden säilymistä samalla välittäen rakennusperinnetietoa seuraaville sukupolville muun muassa oppilaitosyhteistyön kautta. Kohteina voivat olla esimerkiksi kylätalot, elinkeinohistoriaan liittyvät rakennukset sekä kylämaiseman keskeiset rakennukset.

Käytännössä tavoitteisiin tähdätään esimerkiksi kunnostamalla yksittäisiä rakennuksia oppilaitostyöpajoissa sekä levittämällä perinnetaitoja avoimissa työpajoissa, joissa aiheena voi olla vaikkapa ikkunan kunnostus tai punamullan keitto. Rakennusperintöön ja sen säilyttämiseen liittyvien toimenpiteiden lisäksi välitämme ja lisäämme kulttuuriympäristöihin liittyviä tietoja ja arvoja erilaisten tapahtumien, kuten luentojen ja webinaarien, kautta.

Kunnostajien signeeraukset Karran kämpän ruodelaudoitukseen Saarivaaran työpajassa elokuussa 2024. Kuva: Kim Saarenpää.

Meitä kiinnostavat yhteisöille merkittäviin rakennuksiin ja paikkoihin liittyvä aineeton kulttuuriperintö ja tarinat, joita keräämme haastattelujen ja erilaisten kylätapahtumien yhteydessä.

Onko sinulla ehdotus kohteesta, johon hankkeen tulisi tutustua, tai onko sinulla tarinoita liittyen kotikyläsi vanhoihin rakennuksiin? Ole rohkeasti yhteydessä hankehenkilöstöön!

Teksti: Salla Marjakangas ja Isa Tuuri

Kuvat: Kim Saarenpää

Lähteet

Aineeton kulttuuriperintö. Unescon sopimus.

https://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/unescon-sopimus (luettu 3.12.2024).

Fingerroos, Outi & Peltonen, Ulla-Maija, 2006. Muistitietotutkimus: metodologisia kysymyksiä. (Tietolipas; No. 214). Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Finlex, 2013. Valtioneuvoston asetus aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta tehdyn yleissopimuksen voimaansaattamisesta.

https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2013/20130047#idm46263581787408 (luettu 3.12.2024).

Laurèn, Kirsi & Jaago, Tiiu, 2022. Trauma, muistitieto ja kertomuksen tutkiminen. Teoksessa: Savolainen, Ulla & Taavetti, Riikka (toim.) Muistitietotutkimuksen paikka. Teoriat, käytännöt ja muutos. Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki. 160–185.

Maanmittauslaitos. Maailmanperintökohde Struven ketju maapallon mittanauhana.

https://www.maanmittauslaitos.fi/struvenketju (luettu 3.12.2024).

Museovirasto. Kulttuurimaisema.

https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto/kulttuurimaisema (luettu 4.12.2024).

Museovirasto. Kulttuuriympäristö.

https://www.museovirasto.fi/fi/kulttuuriymparisto (luettu 4.12.2024).

Museovirasto, 2009. Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY).

https://www.rky.fi/read/asp/r_default.aspx (luettu 4.12.2024).

Opetushallitus, 2024a. Mitä on kulttuuriperintö? oph.fi

https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/mita-kulttuuriperinto (luettu 2.12.2024).

Opetushallitus, 2024b. Taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys.

https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/taloudellinen-sosiaalinen-ja-kulttuurinen-kestavyys (luettu 3.12.2024).