Sodankylän asema matkojen ja muistojen paikkana

Sodankylässä 20.2. järjestetyssä Muistin paikka: Menneisyyden jäljet Sodankylässä -muistelutilaisuudessa pääsimme kuulemaan paikallisten muistoja Sodankylän linja-autoasemasta sekä Sodankylässä tapahtuneiden partisaani-iskujen paikoista. Tilaisuuden teemana oli muistojen paikkasidonnaisuus, eli se, kuinka paikat ja muistot ovat erottamattomasti yhteydessä toisiinsa. Aluksi saimme kuulla alustukset päivän aiheisiin; Salla Marjakangas POPO-hankkeesta kertoi muistojen paikkasidonnaisuudesta, amanuenssi Jani Hiltunen Lapin maakuntamuseosta Sodankylän linja-autoasemasta ja sen arvoista sekä Jonna Pulkkinen Sodankylässä tapahtuneista partisaani-iskun paikoista. Tämä blogipostaus on kirjoitettu tilaisuudessa kuulemiemme linja-autoasemaan liittyvien muistojen pohjalta.

Sodankylän linja-autoasema on valtakunnallisesti merkittävä rakennettu ympäristö, joka valmistui osana Lapin liikennekeskusten jälleenrakennusta ja modernisointia vuonna 1962. Muita samaan verkostoon kuuluvia, ja arkkitehtuuriltaan samanlaisia asemia ovat Rovaniemen ja Kemin linja-autoasemat: (siirryt museoviraston RKY-sivustolle) https://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=5241.

Ennen linja-autoaseman valmistumista paikalla oli luistelukenttä, joka jäädytettiin jokivedellä ja paloautosta lasketulla lämpimällä vedellä sileän pinnan aikaansaamiseksi. Linja-autot ja postiautot pysähtyivät kirkonkylällä useassa paikassa: linja-autot Ilveskiven talon edustalla ja Mannermaan kaupan edessä ja postiautot Polariksen edessä. Postiautot liikennöivät Petsamoon jo 1930-luvulla. Linja-autoaseman rakentamisen urakoitsijana toimi Matti Leinonen ja alun perin laitureita oli kuusi kappaletta. Aseman valmistuminen oli hieno hetki Sodankylälle, sillä se tuntui jollain tasolla kohentavan kylän asemaa ja tärkeyttä. Myös Sodankylään saapuville ihmetys oli suuri; Rovaniemen ja Sodankylän välisen erämaataipaleen jälkeen ei osannut odottaa, että perillä odotti uusi ja moderni asemarakennus. Reittejä liikennöivissä autoissa oli tuolloin myös ensiluokkainen palvelu; kuskin lisäksi matkassa oli rahastaja ja Lapin Kansan sai luettavaksi matkalle.

Linja-autoliikenne oli ennen Sodankylässä vilkasta, sillä etenkin koululaisia oli kyyditettävänä 1960–70-luvuilla paljon. Asuntolan aikoina liikennerumba oli melkoinen, kun oppilaat kuljetettiin kouluviikkoja varten kirkonkylälle ja viikonlopuiksi takaisin koteihinsa ympäri Sodankylän kyliä. Myöhemmin rumba jatkui niiltä osin, että pienempien ympäryskylien yläkoululaiset kävivät koulua kirkonkylällä. Linja-autoja saattoi kulkea useita peräkkäin samoille alueille, kun lapsia oli niin paljon. Koulukyytien lisäksi Sodankylässä operoi useita kuljetusliikkeitä, joista esimerkiksi Niemelä ja Eskelinen liikennöivät Rovaniemeltä Jäämerelle asti. Aamubussi Rovaniemelle lähti Sodankylän asemalta kello 7 ja oli perillä kello 10. Pitkiä matkoja ajaneet kuskit olivat aika ajoin todella väsyneitä.

Linja-autoaseman ympäristö tunnettiin myös hyvin. Kaikkien kuvissa näkyvien talojen omistajat muistettiin, ja jo purettujen rakennusten historia oli muistelijoille tuttua. Esille nousi etenkin se, kuinka Sodankylässä puut on säilytetty rakentamisesta huolimatta. Vieläkin samat männyt linja-autoaseman nurkalla ovat pystyssä. Tämä koettiin Sodankylän taajamakuvan erityispiirteeksi. Ilmakuvien perusteella tunnistettiin myös muita Sodankylän merkittäviä rakennuksia, kuten kauppakoulu Sievälä, TB, Pikku Huokanan talo, Säästöpankin rakennus sekä sen vieressä oleva ”Sodankylän ainoa 7-kerroksinen talo” (perustelu tälle oli, että jos matalan, seitsemänikkunaisen talon nostaisi pystyyn, olisi siinä seitsemän kerrosta).

Linja-autoasema ei ollut pelkästään Lapin liikenteen solmukohta, vaan sen tiloissa on palvellut useita eri yrityksiä. Asemarakennuksessa palveli Sodankylän ensimmäinen R-kioski, kukkakauppa, parturi, matkahuolto ja kahvila. Pääovien vasemmalla puolella oli kuljettajien huone ja rakennuksessa oli myös tupakkakabinetti, josta sai ostettua myös alkoholia. Vaikka alkujaan asema rakennettiin kylän liepeille, tuli siitä pian kylän keskuspaikka, jonka lähellä suositut tanssipaikat sijaitsivat. Rakennuksen edusta on ollut etenkin sodankyläläisille nuorille tärkeä kokoontumispaikka.

Viereisessä Veikkolassa järjestettiin tansseja ja diskoja, joiden aikaan linja-autoasemalle kokoonnuttiin yhdessä etkoille ja jatkoille. Etenkin aseman lastauslaituriin liittyy nuoruusmuistoja paikkana, jossa hengailtiin muiden kylän nuorten kanssa tanssien yhteydessä. Suosittu ajelurinki kulki myös linja-autoaseman kautta (asema – Veikkola – hotelli – torikioski – Sokoksen parkkipaikka). Kun viereisen Veikkolan diskot loppuivat vuosituhannen vaihteessa, myös nuorison pyöriminen asemalla hiljentyi. Isossa joukossa syntyi välillä myös tappeluita, mutta pääosin tarkoitus oli hengailla ja tavata muita nuoria. Viimeinen kunnon kylätappelu syrjäkylien ja kirkonkyläläisten välillä oli muistelijoiden mukaan vuonna 1963 linja-autoaseman ja TB:n talon välillä, mutta senkin jälkeen kahinointi jatkui vielä 90-luvulla etenkin sodankyläläisten ja kemijärveläisten kesken.

Linja-autoaseman rooli yhteisöllisyyden luojana on keskustelun perusteella ollut merkittävä. Se on nostanut ylpeyttä omasta kotikylästä ja yhdistänyt nuoria sekä ollut myös tapaamispaikka monelle pariskunnalle. Toisaalta asema voidaan nähdä olleen osana nostattamassa kyläläisten identiteettiä nimenomaan sodankyläläisinä. Aseman merkityksestä sodankyläläisille yhteisöllisenä paikkana kielivät myös paikallisen Facebook-ryhmän keskustelut ja muistelut linja-autoasemasta. Rakennuksen ympäristössä hengailulla ja siihen liittyvillä sosiaalisilla ulottuvuuksilla on myös pitkät juuret, jotka jatkuivat useamman nuorisosukupolven ajan 1960-luvulta 1990-luvulle. Olisikin mielenkiintoista kuulla, millainen rooli linja-autoaseman ympäristöllä on nykyisille sodankyläläisille nuorille. Ovatko perinteet jatkuneet vai onko nuoriso siirtynyt muihin paikkoihin viettämään aikaa yhdessä?

Linja-autoasema on ollut niin valtakunnallisesti kuin paikallisestikin merkittävä paikka; se on yhdistänyt Lapin linja-autoliikenteen maakunnalliseen ja valtakunnalliseen liikenneverkostoon, nostattanut kylän asemaa kyläläisten mielessä, sekä luonut yhteisöllisyyttä ja ollut osaltaan luomassa sodankyläläistä identiteettiä. Jotakin kertoo myös se, että tapahtumassa näkemässämme vanhassa postikortissa linja-autoasema on nostettu poromiespatsaan, kirkon ja kylämaiseman rinnalle Sodankylän nähtävyydeksi.

Lämmin kiitos vielä kaikille muistelijoille ja tilaisuudessa puhuneille!