Pohjoisen perintö -artikkelisarja: Paulaharjun elävä perintö

Samuli Paulaharju (1875–1944) oli kansanperinteen kerääjä, kirjailija ja valokuvaaja, jonka mittava elämäntyö on yhä kulttuurihistoriallisesti merkittävä. Hän dokumentoi laajasti kansankulttuuria Karjalasta Lappiin, kulkien kymmeniä tuhansia kilometrejä ja tavoittaen satoja kyläyhteisöjä.

Tänään 14.4.2025 tulee kuluneeksi 150 vuotta Samuli Paulaharjun syntymästä. Paulaharju on tunnettu kansanperinteen kerääjänä ja kirjailijana, jonka keruumatkat suuntautuivat Karjalan kautta Kainuuseen ja Suomen, Ruotsin ja Norjan Lapista Etelä- ja Keski-Pohjanmaalle. Matkoillaan hän kulki noin 80 000 kilometriä ja kävi 800 paikkakunnalla samalla keräten kansanperinnettä ja valokuvaten rakennuksia ja ihmisiä. Paulaharjun keräämä kansanperinnekokoelma on yksi maailman laajimmista yhden henkilön keräämistä kokoelmista.

Samu Paulaharju rajaretkellään retkeilyasussaan joen varressa.
Samuli Paulaharju rajaretkellä vuonna 1910 Perä-Pohjolassa. Kuvaaja J.H. Luoma. Kuva: Kansatieteen kuvakokoelma; Samuli Paulaharjun kokoelma. Museovirasto.

Paulaharju syntyi Etelä-Pohjanmaalla Kurikassa, josta miehen tie johti Jyväskylän opettajaseminaarin kautta Viipurin Uudellekirkolle yhdessä ensimmäisen vaimon Kreeta-Liisan ja parin lasten kanssa. Opettajan pesti oli Paulaharjulle toissijaista – hänen intohimonsa oli kerätä talteen viipurilaisten runonlaulajien tarinoita, loitsuja ja sananlaskuja. Perhe muutti Ouluun vuonna 1904, jossa Samuli aloitti elämäntyönsä piirustuksen ja kädentaitojen opettajana Oulun kuuromykkäin koulussa. Vuonna 1913 Kreeta-Liisa kuoli ja Samuli jäi yksin lastensa kanssa. Välit opettajakollegan ja niin ikään kansanperinteestä kiinnostuneen Jenny Simeliuksen lämpenivät ja pari meni naimisiin vuonna 1919.

Samuli ja Jenny Paulaharju valmiina matkaan kävelykeppeineen kotipihassaan.
Paulaharjun pariskunta kävi perinteenkeruumatkoilla yhdessä avioiduttuaan. Jenny Paulaharju keskittyi lähinnä naisten ja lasten perinteen tallentamiseen.

Samuli Paulaharju teki keruumatkojaan 1900-luvun alusta 1940-luvulle. Hänellä ei ollut tieteellistä koulutusta, jonka takasi hänen teoksiensa ja aineistojensa yksityiskohtaisuuden ja huolellisuuden, joita ei rajoittanut teoriat, luokittelut tai maantieteelliset rajaukset. Kesät Samuli oli keruumatkoillaan ja talvisin hän purki keräämäänsä aineistoa opetustyönsä ohella. Avioiduttuaan Jennyn kanssa, myös hän alkoi kulkea mukana keruumatkoilla keräten etenkin naisiin ja lapsiin liittyvää perinnetietoa sekä kirjoittaen omia muistiinpanojaan ja kenttäpäiväkirjoja.  Myös Jennyn keräämää aineistoa ja kuvauksia päätyi Samulin teoksiin ja kokoelmiin.

Samuli ja Jenny Paulaharju haastattelevat Sthålnacken pariskuntaa ojan pientareella vuonna 1925 Ylitornion Alkkulassa. Kuvaaja: Samuli Paulaharju. Kansatieteen kuvakokoelma, Samuli Paulaharjun kokoelma. Museovirasto.

Ensimmäisen matkansa Lappiin Paulaharju teki vuonna 1910 rajankäyntiretkellä Paatsjoelle ja sieltä Kuolan Lappiin. Varsinaiset keräysmatkat alkoivat vuonna 1914 samalta alueelta. Matkat Lappiin jatkuivat 20 vuotta, ja suuntautuivat Jäämerta myöten Länsi- ja Taka-Lappiin sekä Ruijan (nyk. Finnmark) alueelle.  Viimeinen Lapin matka suuntautui Sompioon 1937, jonka tuloksena syntyi viimeinen Lapin perinnettä käsittelevä ja yksi Paulaharjun tunnetuimmista teoksista: Sompio – Luiron korpien vanhaa elämää (1939).

Tarinoiden keräämisen lisäksi Paulaharju tallensi valokuviin monipuolisesti talonpoikien arkea, rakennuksia ja esineitä, kotitöitä, lasten leikkejä ja kylämaisemia. Paulaharju arvosti kovasti kädentaitoja, ja monet perinteiset rakennustyylit ja kädentaidot tallentuivat hänen kameransa linssiin. Kaikkiaan 11 000 kuvan kokoelmasta muodostuu arvokas kokonaisuus, joka kertoo muun muassa asuinhistoriasta, maanviljelyn kehittymisestä sekä ylipäätään talonpoikaisesta elämästä. Kuvat tuovat myös esille alueelliset erot etenkin rakennuskulttuurissa ja eri ammattien harjoittamisessa.

Mies kokee rannassa rysää, joka on täynnä pikkukaloja.
Paulaharju valokuvasi paljon arkista elämää ja askareita. Tässä kuvassa koetaan rysää Sompiojärven rannassa Sodankylässä vuonna 1937. Kuva: Kansatieteen kuvakokoelma, Samuli Paulaharjun kokoelma. Museovirasto.
Mies tekee venettä ulkona hirsirakennuksen seinän luona. Takana näkyy järvi tai joki.
Paulaharju arvosti kädentaitoja oman ammanttinsakin puolesta. Joonas Muotkajärvi tekee venettä Enontekiön Hetassa vuonna 1921. Kansatieteen kuvakokoelma, Samuli Paulaharjun kokoelma. Museovirasto.
Koristellinen ulko-ovi, jonka kuviossa on muun muassa kaksi isoa ympyrää keskellä, ylhäällä lappeellaan olevat salmiakki kuviot ja alhalla kaksi vinoneliötä.
Samuli Paulaharjun kuviin on tallentunut paljon perinteisiä rakennuksia, mutta myös erikoisempia kohteita. Muotkan talon koristeellinen ulko-ovi 1921 Ylimuoniossa. Kansatieteen kuvakokoelma, Samuli Paulaharjun kokoelma. Museovirasto.
Vanha nainen vaaleassa asussa seisoo uuden oven edessä ja siunaa sen.
Kansanperinteitä ja -uskomuksia tallentui Paulaharjun muistiinpanojen ja teosten rinnalla myös valokuviin. Friskin äiti siunaa oven Kolarin Sieppijärvella 1922. Kansatieteen kuvakokoelma, Samuli Paulaharjun kokoelma. Museovirasto.

Paulaharjun kirjalliset teokset ovat tietokirjoja, mutta niissä on Paulaharjulle ominainen oma leikkisäkin kirjotustyylinsä, jota on vaikea asettaa mihinkään selkeään tyylilliseen kategoriaan. Lappiin liittyviä teoksia ilmestyi kymmenkunta vuosina 1919–1939. Tietokirjojen lisäksi Paulaharju julkaisi yhden kaunokirjallisen teoksen, saamelais-lappilaisesta tarinaperinteestä ammentavan Tunturien yöpuolessa, joka sai aikanaan ristiriitaisen vastaanoton lopettaen Samulin innostuksen kaunokirjallisuuden kirjoittamiseen.

Paulaharjun tuotantoa lukiessa on hyvä ottaa huomioon, että se on aikansa Lappi-kirjallisuutta, jossa 1920–30-lukujen stereotyyppiset kuvaukset Lapista ja sen asukkaista toistuvat. Tästä syystä nykyajassa Paulaharjun teoksiin ymmärrettävästi suhtaudutaan kaksijakoisesti. Veli-Pekka Lehtola (2000) kuvaa Paulaharjun tuotantoa seuraavasti:

”Paulaharjun tuotanto on kuin synteesi koko Lapin kirjallisuuden kentästä 1900-luvun alkupuolella. Se sisältää matkakertomuksia, kalajuttuja, erätarinoita, kuvauksia poronhoidon ja muiden elinkeinojen käytännöistä, mutta se on myös myyttisen ja mielikuvituksellisen lapintarinoiden aarrearkku. Samalla se on poikkileikkaus erilaisista tallentamisen tavoista: Paulaharju oli kirjoittaja, piirtäjä, valokuvaaja, kerääjä, tiedemies, taiteilija, uskomaton kuntoilija kaiken lisäksi.”

Toisaalta Paulaharjun kenttämuistiinpanot kertovat objektiivisesta tutkijasta ja perinteenkerääjästä, joka suhtautuu vakavasti haastattelemiinsa ihmisiin ja näkemiinsä asioihin ilman arvotusta tai vertailua. Muihin lappologeihin verrattuna Paulaharjun omalaatuinen tapa suhtautua perinteenkeruuseen, tekstien moniääninen kerronta sekä luonnonelementtien ja eläinten kertojaperspektiiviin asettuminen erottaa hänen teoksensa muusta aikansa Lapin tutkimuksesta.

Ristiriitaisuuksistaan huolimatta Paulaharjun tuotanto ja valokuvat tarjoavat meille arvokasta perinnetietoa tuon ajan syrjäisistä seuduista. Ilman Samuli Paulaharjun työtä tietäisimme huomattavasti vähemmän eri yhteisöjen perinteestä, rakennuksista, tarinoista, uskomuksista ja elämäntavoista. 

Lähteet:

Haavisto, Mervi. Samuli Paulaharju. Kainun institutti, Kvensk Institutt. https://www.kvenskinstitutt.no/historie/samuli-paulaharju/suomeksi/ (luettu 11.4.2025)

Maijanen, Heli, 2003. Samuli Paulaharju. Teksti on osa Oulun kaupungin kirjaston ja Oulun yliopiston kirjallisuuden oppialan toteuttamaa Kirjailijat Oulussa-kokonaisuutta. https://www.ouka.fi/pohjoista-kirjallisuutta/samuli-paulaharju (luettu 11.4.2025)

Nirkko, Juha, 2025. Härmän aukeilta Ruijaan – Paulaharjujen arkistoaineistot. Samuli Paulaharjun 150-vuotisjuhlaseminaari 14.4.2025.

Lehtola, Veli-Pekka, 2000. Esipuhe teoksessa Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita: Samuli Paulaharju, Tunturien yöpuolta: vanhoja tarinoita. SKS. https://www.veli-pekkalehtola.fi/UserFiles/files/TY.pdf (luettu 11.4.2025)

Lehtola, Veli-Pekka, 2025. Samuli Paulaharju ja saamelaiset. Samuli Paulaharjun 150-vuotisjuhlaseminaari 14.4.2025.

Paaermaa, Pirkko, 2021. Kuka kumma Samuli Paulaharju? Blogit, Suomalainen Sanomalehtimiesliitto. https://www.sanomalehtimiesliitto.fi/juttuja/blogit/kuka-kumma-samuli-paulaharju/ (Luettu 11.4.2025)

Paulaharju, Marjut, 2025. Samulin ja Jennyn yhteinen taival. Samuli Paulaharjun 150-vuotisjuhlaseminaari 14.4.2025.

Samuli Paulaharjusäätiö. Samuli Paulaharjun Elämäntyö. https://paulaharju.fi/samuli-paulaharju/ (luettu 11.4.2025)

Valtonen, Taarna, 2024. Samuli Paulaharju kolttain mailla 1914: kliseitä purkamassa. Vähäisiä lisiä -blogi, SKS. https://www.finlit.fi/ajankohtaista/blogi/samuli-paulaharju-kolttain-mailla-1914-kliseita-purkamassa/ (Luettu 11.4.2025)

Veijola-Reipas, Ritva, 2016. Talonpojan elämää. Kamera 10-11/2016. Teksti museoviraston sivulta: https://www.museovirasto.fi/fi/kokoelma-ja-tietopalvelut/kuvakokoelmat/ajankohtaista/kamera-lehden-artikkelit-2016/talonpojan-elamaa (luettu 14.4.2025)