Yksi kesä, sata tarinaa – kesätyö Posion kotiseutumuseolla
Kesän kääntyessä syksyyn ja ilmojen viiletessä on mukava palata kesän lämpöön. Tässä artikkelissa palataan heinäkuiseen museomiljööseen ja tapahtumahumuun Posion kotiseutumuseolle Lohirantaan. Artikkelin on kirjoittanut Porisevat porstuat ja pohjoiset kulttuurimaisemat -hankkeen kesätyöntekijä Reetta Sarajärvi.
Avaimella lukko auki ja pariovista sisään. Ensimmäinen porras on aika korkea; “Mitenhän huonokuntoisimmat sata vuotta sitten pääsivät tästä sisään ja ulos”, käväisee taas mielessäni. Uusi työpäivä on alkamassa Posion kotiseutumuseolla Lohirannalla. Ainoa ero vain on se, että tämä tulisi olemaan viimeinen päiväni museolla kesätöissä.
Heinäkuun vietin Lohirannalla Posion kotiseutumuseolla kesätöissä Porisevat Porstuat ja pohjoiset kulttuurimaisemat- hankkeen työntekijänä. Posion kotiseutumuseo sijaitsee Lohirannan kylällä Kitkajärven etelärannalla noin 40 kilometrin päässä Posion kirkonkylästä. Lohirannan kylä on kulttuuriympäristöltään ja maiselmaltaan vierailemisen arvoinen paikka. Kylän sopusointuiset vanhat ja uudet rakennukset sekä peltomaisemat saivat melkein henkeni salpautumaan, kun ensikertaa ajelin Lohirannan kylällä.
Museon pihapiiriin kuuluu kookas vuonna 1896 rakennettu hirsinen Lohi-Päätalon päärakennus sekä muualta Posiolta siirretyt talli-puojirakennus ja kala-aitta. Lohi-Päätalossa asuttiin 60-luvulle saakka ja taloa asutti Pätsien suku. Pihapiirissä asui parhaillaan 33 henkilöä. Myöhemmin tila jakaantui pienempiin osiin ja asukasmäärä väheni. Vuonna 1975 talo siirtyi Posion kunnan omistukseen, ja museotoiminta talossa alkoi vuonna 1977. Päärakennus on sisustettu kansanomaiseen talonpoikaistyyliin. Osa huonekaluista on talon alkuperäisiä, kuten pirtin koristeellinen seinäkello. Valtaosa esineistä on vuosilta 1850-1940, mutta vanhimmat ovat 1700-luvulta. Posion lisäksi Lapin maakunnassa on vain pari kotiseutumuseota, joiden päärakennus on alkuperäisellä paikallaan. Museon omistaa ja sitä ylläpitää Posion kunta. Museo on avoinna kesäisin.
Kesän aikana museolla oli paljon ohjelmaa. Avajaisia vietettiin museolla 28.6., jonka jälkeen museo oli avoinna aina tiistaista lauantaihin klo 11-16. Avajaisten ohjelmassa oli mm. opastettu kierros museolla, museossa pelattava pakopelin avaus, Pirtissä piipahtajat -esitys sekä kahvittelua ja yhdessä oloa. Avajaiset kokosivat noin 50 henkeä yhteen viettämään kesäistä iltapäivää museon ympäristössä. Torstaina 3.7. museolla järjestettiin Adalmiinan Helmi -teatterinäytös, jolloin saimme uppoutua kertomukselliseen ja eläväiseen tarinamaailmaan. Elin monta päivää tapahtuman jälkeen vielä tarinamaailmassa.
Museolla järjestettiin myös Lohirannan kylän muistelutapahtuma, johon vieraita kerääntyi nelisenkymmentä. Pirtti oli täynnä rupattelua ja vanhoja muistoja Lohirannalta. Tunnelma oli lämmin, ja tuntui, että lähdin taskut täynnä kultarahoja ja aarteita, pieniä muistoja Lohirannan kylästä ja siellä asuneista ihmisistä.
Museolla kävi ihanasti heinäkuun aikana vierailijoita, joita olen päässyt opastamaan. Todellisuudessa olen myös itse oppinut heiltä todella paljon. Olen päässyt kuulemaan tarinoita rakkaudesta, elämästä ja kuolemasta. Olen päässyt hyppimään lasten kanssa keppihevosilla museon nurmikolla ja tekemään tietokonehommia koira varpaiden päällä leväten. Sain elää elämäni heinäkuuta Lohirannalla.
Joka päivä sisään astuessani mietin sitä, kuinka ihana ja ihmeellinen voi työskentely-ympäristö olla. Toista samanmoista en ole kokenut. Tunnelma talossa on rauhoittava ja lohduttava. Museon keittiönpöydän äärellä on eräätkin hautajaiskahvit itketty, hääkahvit iloittu ja nyt minä yksi pieni kesätyöläinen istun tässä iltaa miettien oman elämäni pieniä kiemuroita.
Kuukauden aikana pääsin kuulemaan arvokkaita tarinoita ihmisistä, menneestä elämästä ja tavoista. Vierailijat ovat kertoneet omia muistojaan ja muistelutilaisuudessa keskityttiinkin pelkästään muistojen jakamiseen. Työpäivien jälkeen olen saanut istuskella museossa, kuunnella vanhan talon hiljaisuutta, tuntea historian häivähdyksen, miettiä omia murheita. Kuukauden aikana sain melkein kuin elää toisessa ajassa, toisessa maailmassa.
Suljen ovat museon niin rakkaaksi käyneen, kierrän avainta lukossa. Katselen hiljaa ympärille. Muistelen ensimmäistä kertaani, kun ajoin museon pihaan. Kun huokaillen ihastuksesta ja jännitys mahassa kipristellen tutustuin uuteen heinäkuu työpaikkaani. Nyt maisemat ja pihapiiri, niin rakkaaksi käynyt, on viimeistä työpäivää silmieni edessä. Ehkä tulen vielä käymään, mutta en enää paljasjalkaisena kesätyöntekijänä. Samaan aikaan tuntuu, kuin se olisi ollut eilen, ja samaan aikaan kuin siitä olisi kolme kuukautta.
Olen rikkaampi kuin tänne tullessa.
Posion kotiseutumuseoon ja sen näyttelyyn pääset tutustumaan myös eMuseon kautta tästä linkistä.