Kylämaisemat tarvitsevat hoitajia – rahoitusta saatavilla!

Kylien monilajiset kukkaniityt kuuluvat suomalaiseen kansallismaisemaan. Ne ovat syntyneet pääasiassa luonnon ja ihmisen vuorovaikutuksesta vuosisatojen aikana perinteisen karja- ja porotalouden harjoittamisen myötä. Eläimille on niitetty talvirehut jokivarsi- ja suoniityiltä ja sekametsistä on tehty lehdeksiä talven varalle. Kesäisin lampaat, lehmät ja hevoset ovat laiduntaneet niin metsissä kuin rehevillä tulvaniityillä.

Maaperän ravinteet ovat vähentyneet, kun heinä on korjattu tai eläimet ovat käyttäneet laiduntaessaan energian omiin tarpeisiinsa. Korkean rehevän kasvillisuuden vähentyessä, on valoa ja lämpöä tulvinut maaperään, ja kohteille on muodostunut omanlainen luontotyyppi, perinnebiotooppialue. Näitä alueita ovat nummet, kedot, tuoreet niityt, kosteat niityt, sisävesien rantaniityt, merenrantaniityt, tulva-, suo-, ja lehdesniityt sekä hakamaat ja metsälaitumet. Pohjois-Suomen erityisyytenä voidaan pitää mm. reheviä tulvaniittyjä ja matalalajisia pihakenttiä.

Tänä päivänä kaikki perinnebiotoopit ovat uhanalaisia. Arvioidusta 42 perinnebiotooppityypistä 40 on äärimmäisen uhanalaisia ja uhanalaiseksi luokitelluista lajeista neljännes elää perinnebiotoopeilla ja kulttuurimaisemissa.

Tilanteelle on useita syitä. Tilakokojen kasvaessa eläinten laiduntaminen väheni, ja metsälaitumille hyvin soveltuvat maatiaislajit vaihtuivat paremmin lypsäviin lehmärotuihin. Maatalouden tehostuessa reheviä luonnonniittyjä muokattiin pelloiksi ja niillä alettiin viljellä yksipuolisilla lajeilla, lannoittaa ja muokata. Hiljalleen myös maatalouselinkeino alkoi vähentyä ja monet aiemmin elinkeinon kannalta merkittävät rantakohteet muuttuivat mökkitonteiksi. 1960-luvulta tähän päivään tultaessa on perinnebiotooppialasta hävinnyt yli 90 %.

Erilaisilla tukimuodoilla innostetaan kohteiden hoitoon

Koska perinnebiotoopeilla on merkittävä rooli luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisessä, on kulttuurimaisemien hoitoon innostettu vuosikymmenien ajan niin viljelijöitä, yhdistyksiä kuin yksityisiä henkilöitäkin erilaisin tukimuodoin.

Avustusten ensisijainen kohde on eläintilat, joille ympäristönhoitotuilla voi olla iso merkitys yritystoiminnan kannattavuuden näkökulmasta. Lammastilat voivatkin saada huomattavan osan tuloistaan maisemanhoidosta. Hoitotöitä riittäisi myös muille. Esimerkiksi yhdistyksille maisemanhoitotuet voivat antaa tuloja myös muuhun yleishyödylliseen toimintaan. Myös yksityinen henkilö voi laittaa kortensa kekoon ja aloittaa pitkäjänteisen maisemanhoitotyön joko tukien innoittamana tai ilman. Parhaimmillaan maisemanhoito tuo lisäansaintaa eläintilalle, tai kyläläiset yhteen talkoilemaan monimuotoisemman ympäristön puolesta.

Viljelijät, yhdistykset ja yksityiset henkilöt voivat hakea viisivuotista maatalousluonnon ja maiseman hoitosopimusta Elinvoimakeskukselta. Apua kohteen tukikelpoisuuden ja hoitotoimien arviointiin on tarjolla. Olennaista on tietää hoidettavan kohteen maankäytön historia ja arvioida jäljellä olevan lajiston monipuolisuutta. Jos tiedossa on, että aluetta on esimerkiksi laidunnettu ja lajistossa on viitteitä monipuolisuudesta, voidaan 5 vuotta jatkuvalla hoidolla saada lajisto muutettua hyvinkin runsaaksi. Maaperässä on usein siemenpankkia, joka herää kasvuolosuhteiden muuttuessa otollisiksi. Tukea haetaan kesäkuun alkuun mennessä ja liitteeksi hakemukseen tulee mm. hoitosuunnitelma, vuokrasopimukset ja lohkokartta. Maataloustoimistot auttavat karttojen ja pinta-alojen mittaamisessa.

Kohteilla, joissa kasvaa pääasiassa typensuosijalajeja, kuten vadelmaa, nokkosta, pajua ja koiranputkea, ja joiden maankäytönhistoria on epäselvä, voidaan hoito aloittaa omarahoitteisesti ja mahdollisesti hakea hoitotukea myöhemmin, kun lajisto runsastuu ja maankäytönhistoria selkeytyy. Jos hoitokohde on muokattu, istutettu tai ojitettu, on perinnebiotooppiarvot usein menetetty.

Valtakunnallisesti ja maakunnallisesti arvokkaiden perinnebiotooppien peruskunnostukseen on saatavilla Helmi-tukea. Jos siis hoidettava kohde on erityisen arvokas maatalousluonnon monimuotoisuuden näkökulmasta ja voimavaroja hoitoon löytyy, kannattaa olla yhteydessä Elinvoimakeskukseen Marjut Kokkoon.

Hoidon suunnitteluun on olemassa monenlaista materiaalia

Perinnebiotooppien hoidon edistämiseksi on tehty laajasti materiaalia. Vuonna 2017 valmistunut Perinnemaisemien inventointiohje (ELY-keskus, raportti 25/20217) on edelleen hyvä perusteos ja sisältää mm. lajiluetteloita negatiivisista lajeista ja perinnebiotooppialueille ominaisista lajeista.

Hoidon suunnitteluun on olemassa kustannustenlaskentaohjelma, joka auttaa hoidon suunnittelussa ja erityisesti hahmottamaan ensimmäisen vuoden isompia kuluja. Maisemanhoidon suunnitteluun on myös löydettävissä hoitosuunnitelmapohjia ja paljon erilaisia oppaita, inventointeja ja ohjeistuksia. Niistä pieni osa on koostettu sivuillemme kulttuuriympäristöjen materiaalipankkiin.

Porisevat porstuat -hanke voi auttaa yhdistyksiä ja yksityisiä ihmisiä hoidon suunnittelussa ja kohteen tukikelpoisuuden arvioinnissa. Otathan yhteyttä pikapuolin, jos suunnittelette tuen hakua tulevasta 9.6. päättyvästä hausta (ruokavirasto.fi).