Myllykulttuuria Peräpohjolassa -diplomityö

Mylly on rakennustyyppinä varsin vaatimaton ja arkinen, mutta entisaikaan se oli selviytymisen kannalta välttämätön rakennus. Myllyn rakentaminen vaati teknistä osaamista ja ympäristön tuntemusta, ja sen käyttö oli usein yksinäistä ja vaarallistakin työtä. Samalla myllyt olivat osa yhteisöllistä elämää: myllymatkoilla tavattiin tuttuja ja myllykulttuuriin liittyi monenlaisia tarinoita ja uskomuksia. Lapissa pieniä puromyllyjä käytettiin poikkeuksellisen myöhään, vielä sotien jälkeen, ennen kuin teollisesti jauhetut jauhot yleistyivät myös syrjäseuduilla.

Arkkitehtiopiskelija Vilja Kinnunen Oulun yliopistosta on toteuttanut toimeksiantona laajan selvityksen eteläisen Lapin vanhoista vesi- ja tuulimyllyistä sekä niihin liittyvästä perinteestä ja kulttuurista. Tutkimus keskittyi Rovaniemen, Kemijärven, Sallan, Posion ja Ranuan alueelle.

Tule kuulemaan työn tuloksista kaikille avoimeen tilaisuuteen 18.5. klo 17:30. Tilaisuus järjestetään etäyhteyksin Teamsilla. Ohjelmassa on esitys ja mahdollisuus esittää kysymyksiä sekä jakaa omia muistoja myllyihin liittyen.

Tilaisuutta ei tallenneta.

Linkki tilaisuuteen: https://teams.microsoft.com/meet/375405222732488?p=dCseUIpNdjTHT5XT8Q

Työ on luettavissa täällä: Myllykulttuuria Peräpohjolassa – Eteläisen Lapin alueella säilyneet vesi- ja tuulimyllyt